Lapsentekeminen on jäänyt taka-alalle elämässä. Loppuvuoden kiireet, kalmanlinjat ja tentit ovat vieneet kaiken ajan ja energian, ettei tuota toista projektia ole tullut ajateltua aivan 24/7. Ensi viikon alussa olisi taas kriittinen hetki, jolloin olisi mahdollisuus saattaa pulla uuniin. Harmi vain, että saatamme Turkoosin kanssa olla eri paikkakunnilla juuri otollisimpina aikana. Näinkö meitä koetellaan?
Ystäväpariskunta kertoi, että he todella tekivät omat lapsensa (2 kpl). Kolme kertaa neljässä tai neljä kolmessa päivässä. Pidennetyn viikonlopun mittaisella määrätietoisella pelehtimisellä pitäisi homma hoitua. Niin, siis seksillähän ihmiset useimmiten tehdään. Ainakin meidän kyläkoulun biologiantunneilla niin väitettiin. Tiedä sitten, onko minua vedätetty pahemman kerran.
Pelottaa jo etukäteen, että miten (vielä pilkkeenä yhden jos toisenkin silmäkulmassa kiiltelevät) jälkeläiset mahtavat pärjätä täällä. Niin kuin Absoluuttisen Nollapisteen hienossa Raami-kappaleessa lauletaan: "Ohjaaja oli luulossa että lasten maailma on mehua ja keksiä / vaan penikat ei tunne sääliä, he ovat aikuisia julmempia".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti