Auringon alla ei mitään uutta

Isyys ei ota tuulta alleen.

Aivan kuin aika olisi pysähtynyt - tai oikeammin aivan kuin se lipuisi huomaamattomasti. Ohitse. Köröttelyä ja kellumista jossain aistittomassa mutta pehmeässä tilassa.

Silti, elo on helppoa ja mutkatonta. On suunnitelmia ja mahdollisuuksia. Haasteita. Tätäkö turvallisuus - positiivisessa mielessä - on? Se, mikä oli nuorempana kirosana, on nyt yksi elämän tärkeimmistä asioista. Turvallisuus, rauha ja rakkaus. Näillä eväillä eteenpäin, niin mikään ei kaadu päälle. Ei lapsettomuus tai edes hedelmöittymättömyys.

Ikuisuusprojekti

Onko se kaikilla yhtäaikaa näin piinaavaa ja pitkäpiimäistä?

Homma on jäissä, ei ole ollut halua saatikka mitään sanottavaa. Mitäs tässä jaarittelemaan, kun mitään ei tapahdu. Helvetisti oireita, mahdollisia raskauden merkkejä, mutta ei mitään konkreettista. Sunnuntaina on seuraava testikerta. Ei sitä oikein osaa edes ajatella. Kun ei odota, ei voi pettyä jne.

Odotus on alkanut arkistua. Enää ei ole samanlaista stressiä kaikesta mahdollisesta kuin alkuaikoina. Turhautuminen, väsymys, välinpitämättömyys ovat kehässä myös. Päällimmäisenä pinnalla on silti toivo.

Elkää peljätkö, ystäväisein, raportoin kyllä kun jotain tapahtuu. Kun jokin liikahtaa tai kun oikeanväriset viivat tulevat esiin.