Pian voimme lakata piilottelemasta aiheeseen liittyviä opuksia. Kirjahyllyssä on jo tilat kirjoille.
Pian voi kaupoissa ja kirjastoissa selailla avoimesti tiettyjä lehtiä. (Vaikka harvassa on mitään selattavaa.)
Pian ehkä jo osaa Nähdä tarpeellisia tarvikkeita.
Pian ehkä itsekin tajuaa tilanteen vakavuuden.
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Käytäntö ja teoria
Olen päättänyt aloittaa miettimään omaa isyyttäni. Johan tässä ollaan jo kahdennellatoista viikolla. Pian kolmannellatoista. Kolme kuukautta. Luumunkokoinen. Pian se jo näyttää tunnistettavalta. Voi helvetti, sehän muuttaa pian jo pois kotoa!
On aloitettava lukemaan Hanna Hirvosen Isä syntymässä ja Juhani Seppäsen Ensimmäinen sana on isä -kirjoja. Ensiksi mainittu on käytännönläheinen, konkreettisia neuvoja antava teos. Jälkimmäinen on enemmän asenteellinen, henkilökohtainen ja ajatuksia herättävä. Luulisin. Molempia tarvitaan. Sekä mielen että käsien valmennusta. Käytäntöä ja Teoriaa. Asennetta ja Rutiinia. Mieltä ja Ruumista. Kolikon kaksi puolta, näkökulma, ristivalotus. Ilman tätä en selviäisi, mutta enköhän minä selviä.
Olemme kriisissä, sillä emme ole keksineet, millä kutsumme sitä. Toistaiseksi se on ollut vain lieriö, tsygootti, tyyppi ja Se, mutta tuolle nimenomaiselle henkilölle emme ole keksineet mitään sopivaa nimeä. Mikä sopisi sen persoonaan? Paha sanoa. Todella paha.
Hänen mahansa kasvaa jo. Ja se on kaunis.
On aloitettava lukemaan Hanna Hirvosen Isä syntymässä ja Juhani Seppäsen Ensimmäinen sana on isä -kirjoja. Ensiksi mainittu on käytännönläheinen, konkreettisia neuvoja antava teos. Jälkimmäinen on enemmän asenteellinen, henkilökohtainen ja ajatuksia herättävä. Luulisin. Molempia tarvitaan. Sekä mielen että käsien valmennusta. Käytäntöä ja Teoriaa. Asennetta ja Rutiinia. Mieltä ja Ruumista. Kolikon kaksi puolta, näkökulma, ristivalotus. Ilman tätä en selviäisi, mutta enköhän minä selviä.
Olemme kriisissä, sillä emme ole keksineet, millä kutsumme sitä. Toistaiseksi se on ollut vain lieriö, tsygootti, tyyppi ja Se, mutta tuolle nimenomaiselle henkilölle emme ole keksineet mitään sopivaa nimeä. Mikä sopisi sen persoonaan? Paha sanoa. Todella paha.
Hänen mahansa kasvaa jo. Ja se on kaunis.
torstai 8. maaliskuuta 2007
Laskutelineiden lasku
Olemme kymmenennellä viikolla.
Tähän asti tämä projekti on tuntunut niin henkilökohtaiselta, että olisi ollut kiusallista kirjoittaa - esimerkiksi siitä, kuinka kehossaan tapahtuu muutoksia, kuinka arki saa uusia ulottuvuuksia, järjestyksiä, itsestäänselvyyksiä. Tämä kaikki on ollut meidän kahden välinen intiimi tapahtuma, jonka jakaminen ei ole tullut kuuloonkaan. Edes anonyymisti. Täällä tai muualla.
Vasta nyt koko kuvan alkaa hahmottaa: me olemme osa jotain merkittävämpää, laajempaa, uutta sosiaalista elämää, mutta olemme silti sidotumpia toisiimme. Rakastan aina vain enemmän, eikä sitä lainkaan tarvitse miettiä sen enempää. Meillä on side, mutta kaunis sellainen. Olen rauhallisempi ja seestyneempi kuin aikoihin.
Yritän opetella kirjoittamaan tästä kaikesta. Kaikista läheisimmät jo tietävät. Toiset yllättyivät, toiset eivät, mutta kaikki ovat ilahtuneet ja näyttäneet sen ehkä selvemmin kuin me itse. Vasta tänään, Naistenpäivänä, olemme nähneet Hänet Ihmisenä, ja hymyilleet toisillemme toiveikkaana.
Tähän asti tämä projekti on tuntunut niin henkilökohtaiselta, että olisi ollut kiusallista kirjoittaa - esimerkiksi siitä, kuinka kehossaan tapahtuu muutoksia, kuinka arki saa uusia ulottuvuuksia, järjestyksiä, itsestäänselvyyksiä. Tämä kaikki on ollut meidän kahden välinen intiimi tapahtuma, jonka jakaminen ei ole tullut kuuloonkaan. Edes anonyymisti. Täällä tai muualla.
Vasta nyt koko kuvan alkaa hahmottaa: me olemme osa jotain merkittävämpää, laajempaa, uutta sosiaalista elämää, mutta olemme silti sidotumpia toisiimme. Rakastan aina vain enemmän, eikä sitä lainkaan tarvitse miettiä sen enempää. Meillä on side, mutta kaunis sellainen. Olen rauhallisempi ja seestyneempi kuin aikoihin.
Yritän opetella kirjoittamaan tästä kaikesta. Kaikista läheisimmät jo tietävät. Toiset yllättyivät, toiset eivät, mutta kaikki ovat ilahtuneet ja näyttäneet sen ehkä selvemmin kuin me itse. Vasta tänään, Naistenpäivänä, olemme nähneet Hänet Ihmisenä, ja hymyilleet toisillemme toiveikkaana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)