Yö ei ole pimeä päivä

Olen varma että vauvoilla on salattua tietoa. Tai pikemminkin taitoa.

Laps aistii herkästi, jos ympäristö ei ole miellyttävä, jos aikuinen on ärtynyt tai vihainen, jos kaikki ei ole turvallista ja lämpöistä. Keskosilla on todettu usein olevan aistiyliherkkyyttä. Sen täytyy ulottua kaikkiin aisteihin.

Olen luonut pienokaiseemme vasta viime päivinä todella kiinteän siteen. Viime yönä tunsin samaa kuin vasta ihastuneena.

Analogia

Pienen lapsen kanssa elämisessä on jotain samaa kuin villissä opiskelijaelämässä. Ainakin tänä aamuna opinahjossa pääsin samalle aaltopituudella heidän kanssaan, jotka olivat riekkuneet kapakoissa aamutunneille.

Olimme molemmat yhtä väsyneitä valvotun yön jäljiltä.

Googlauslista: Jukka Orma, Jekovit, Humen giljotiini ja kategorinen imperatiivi

Kaksi ensimmäistä yötä kotona keskosen kanssa menivät valvoessa. Ensimmäisenä olimme niin hermoina, että laps takuulla aisti sen ja siksi itsekin stressasi, vänisi ja piti meitä kaikkia hereillä. Toisaalta ehkä puimme hänet liian kevyesti (emme jostain syystä tajunneet, että kotonamme on yli viisi astetta viileämpää kuin sairaalassa!) emmekä osanneet syöttää kunnolla. Toinen meni jo vähän paremmin, mutta silti kaikki oli aivan liian hassua. Niinä öinä olimme niin sanotulla kotilomalla - eli saimme treenata tulevaa varten. Mietimmekin, että voiko tämän palauttaa ja vaatia rahoja takaisin, kun ei se vastannut lupauksia äärettömästä onnesta ja autuudesta.

Kolmas yö sujui jo paremmin. Laps syö paremmin (osaamme syöttää kunnolla ja hän osaa imeä anatomisesta tutista kuin Gargantua konsanaan) ja nukkuu rauhallisemmin. Jatkuva nälkä ja vilu ovat korvautuneet kylläisyydellä ja lämpöisyydellä. Myös vanhemmat ovat kokeneempia.

Onpas opettavaista puuhaa. Vasta puolitoista kuukautta sitten osasin ainoastaan pitää kättä keskosen päällä. Siitä eteenpäin kaikki onkin tapahtunut vauhdilla. Odotan innolla, mitä kaikkea tuleman pitää. Mitä viikon kuluttua, mitä kuukauden tai vuoden päästä osaan ja ymmärrän?

Mitä suuria onnistumisentunteita voikaan kokea hoitopöydällä (kun harson onnistuu taitella yhdellä kädellä itkevä vauva olkapäällä ja suoriutuu koko operaatiosta kunnialla ja vähillä fyysisillä ja henkisillä vaurioilla) tai imettäessä (kyllä, minäkin olen saanut osallistua tuttypulloimettämisen iloihin, kun tyyppi ei vielä yllä tissillä mainittaviin onnistumisiin) tai nukuttaessa (kun vänisevä vauva simahtaa syliin, josta sen vähän ajan kuluessa kykenee ninjamaisella rauhallisuudella siirtämään unilaariin).

Pieniä iloja: kun laps katsoo suoraan silmiin ja ihmettelee maailmaa epäilevästi, kun hän nuupahtaa syliin ja alkaa tuhistaa sekä muut pienet ihmeet, joita tämän yhden kanssa on jo kokenut.

Totuus seuraa perästä

Lehti uutisoi:

Äitiyspakkaus voi tehdä lapsesta homoseksuaalin

(NÄRPIÖ) Äitiyspakkauksissa on havaittu suuria puutteita. Pakkauksista puuttuvat selvästi vaatteet, jotka tekisivät lapsista joko suoraselkäisiä heteromiehiä tai pikkuprinsessoja.

Sen sijaan pakkauksissa on vaatteita, jotka aiheuttavat lähinnä uusissa vanhemmissa hämmennystä: sopivatko vaatteet tytöille vai pojille? Samalla hämmennyksen uskotaan leviävän myös vauvoihin, joiden sukupuoli-identiteetti on näin vaarassa.

Tutkija Eija Vouhotus kertoo, että useat närkästyneet vanhemmat ovat vaatineet asiaan parannusta.

"Eräskin nainen kertoi, kuinka äitiyspakkaus teki hänen lapsestaan homon. Pakkauksen vaatteiden väreinä oli keltainen ja vihreä, mikä aiheutti pojassa selvän kierouman", kertoo Vouhotus.

Useat äidit ovatkin vaatineet valtiolta parannusta ilmaiseen äitiyspakkaukseen. Mukaan halutaan muotivaatteita sekä desing-koruja raskaudesta toipuville äideille.

Lisäksi vaatteiden kokoon tulisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota.

"Kyllä siellä pitäisi olla muutakin kuin keskikokoisia vaatteita. Meidän Matti ei näihin mahtunut, ja toisaalta naapurin pienelle Saaralle vaatteet olivat liian isoja", nimimerkki Maailman tuska tilittää netin keskustelufoorumeilla.

Lehden haastattelema järkianalyytikko Aivo Toimi suosittelee valittaville vanhemmille joko hallittua hedelmöityksen ajoitusta, jolloin lapsi syntyy kesällä eikä tarvitse vaatteita ensimmäisten kuukausien aikana, tai - mieluummin - syntyvyyden säännöstelyä pillereillä tai lopullisella leikkauksella.

"Se on pieni toimenpide, ja taas on yksi turhan nillityksen aihe vähemmän."

---

PS. Me emme ottaneet äitiyspakkausta.

Strategiset mitat

Lapsemme sai tänään postia. ******* ***** ****** sai kelakortin. Hullua!

Huomenna hän täyttää 1 kuukauden. Tänään hän painoi 1815 grammaa, oli 43,5 cm pitkä ja päänhalkaisijaltaan 31/3,14 senttimetriä.

Odotus jatkuu

Eilen se iski. Jokin masennuksen kaltainen. Toivo ja rakkaus väistyivät, kun päällimmäisenä oli vain ahdistus paikallaanjunnaamisesta. Odotus on tuskainen, koti tuntuu turhalta paikalta, aivan kuin jotain puuttuisi. Niin kuin puuttuukin.

Tieto ja ymmärrys siitä, että se hetki, jolloin lapsen saa kotiin, on joka päivä lähempänä, ei nyt lohduta. Koska ihminen ei aina voi vain järkeillä. Joskus pitää tunteakin. Ja pelätä.

Tilanne elää aivan liian hitaasti, vaikka joka päivä kuulemmekin uutisia. Hän painaa jo 1495 grammaa ja tuntuu kämmenen alla hieman paksummalta ja jänteikkäämmältä. Poskissa on matskua.

Susiparin tunnustukset

Kävin tänään tunnustamassa isyyteni. Papereiden mukaan lapsemme on syntynyt "avioliiton ulkopuolella". Lastenvalvojan luona piti nyökytellä, että juu, kyllähän minä tiedän mihin olen ryhtymässä ja, että juu, olen siittäjä.

Onko se avioliitossa sitten jotenkin selvempää?

Miten on mahdollista, että maassa, jossa valtio ja kirkko on erotettu toisistaan, avoliitossa eläviä voidaan nöyryyttää kyseisillä toimenpiteillä? Totta kai on tapauksia, jossa kuvio ei ole niin selviö ja että lapsen ja vanhempien oikeuksiahan tässä puolustetaan, mutta tässä tapauksessa laki syrjii aviottomia.

Valtio pakkonaittaa ihmisiä.