Olin esittämässä kummilapsen nelivuotissyttäreillä paperinukkeversiota tiernapojista. Puolen tunnin harjoittelusta huolimatta esitys saavutti suosion. Voi improvisaation autuutta ja riemua. Mitä tehdä, kun vuorosanat hukkuvat tai puhelin alkaa soida kesken kaiken? Eipä muuta kuin etiäpäin. Vähän piti modernisoida, sillä lasten murhaamisesta kertova tarina ei välttämättä sovi pilttien kekkereihin.
Lasten riemu on ihanaa, mutta niin on myös aikuisten, sillä se ei ole niin pakotonta tai helppoa. Iloitkaa, riemuitkaa, hyvät ihmiset! Aina on syytä. Aivan varmasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti