Kersa, ipana, rääpäle, nahkapokaali, vaavi, palomies, pötkö, papu ja toukka. Mitä vielä?
On vaikea kuvitella, että olen paraikaa tilanteessa, jossa ollaan kovaa kyytiä menossa kohti isyyttä. Tai köröttelyähän tämä on, maisemat eivät kovin nopeasti vaihdu.
Tulevaisuus. Mitä sitten tapahtuu? Mitä silloin menetän? Onko elämä sitten yhtäkkiä pelkkää kakkan koostumuksen ihmettelyä? Unohdanko itseni johonkin kadunkulmaan? Täh? Kyllä, jos sen niin kokee, mutta olen päättänyt olla kokematta sitä niin. Ajatuksena on, etten menetä mitään, mistä en muutenkin olisi jo luopunut. Tarraudun asioihin aivan liian helposti, uraudun ja jään junnaamaan.
Elämä rullaa, tilanteet ja vaiheet vaihtuvat, ihmisiä menee ja tulee. Se pitää hyväksyä ja nauttia siitä. En anna lapsen olla este oman elämäni tiellä. Ehkä on jo aika siirtää huomio omasta navasta napanuoran päässä odottavaan tyyppiin - missä ikinä se onkaan. Kuka sinä oletkaan. Kaikki on vasta alussa, nähdään joskus. Kuunnellaan sitten yhdessä Tom Waitsia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Napero, muksu, nappula, taapero, täystuho, vintiö, kakara... suomenkielessä riittää vivahteita !
Pähkäilysi kuullostaa hirmu tutulta, itse olin samassa jamassa n 5v sitten, ja nyt kahden pojan kanssa kuunnellaan mm Tom Waitsia ja tanssitaan Franz Ferdinandia sujuvasti.
=D
Lähetä kommentti