Turkoosi on maininnut tänään useista hedelmöitystuntemuksistaan: nipistelyä, pahoinvointia, huimausta ja hajuaistin voimistumista. Nytkö se alkaa? Näin pian? Kolmen kondomittoman rakastelukerran jälkeen, eikä edes ole todennäköisin ovulaatiokausi?
Jos hedelmöittyminen on totta, kääntyy eräs lehti. Toisinaan tuntuu, että näissä jutuissa luonto käyttää kieroa, käänteistä, logiikkaansa. Eräät ystävät ja tuttavat ovat yrittäneet vuosia lasta, mutta me, jotka emme vielä itsekään tiedä, mitä olemme tekemässä, onnistumme viikossa. Samoin kuin kaikki vahinko- ja yllätysraskaudet. Tämähän on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista.
Mieltä takoo myös suomalainen työetiikka, jonka mukaan työllä saavutetaan oikeutus mihin vain. Työn kuuluu olla fyysistä, kuluttavaa ja kohtuuttoman raskasta. Työ vapauttaa ja ihmisarvo, kunnioitus on siitä kiinni. Lapsikin ansaitaan ainoastaan kovalla huhkimisella. Voiko vauvaa edes rakastaa, jos en ole vuodattanut hikeä ja kyyneleitä prosessin aikana?
Paskanmarjat, Shit berries, antaa tulla vaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti