Ikuisuusprojekti

Onko se kaikilla yhtäaikaa näin piinaavaa ja pitkäpiimäistä?

Homma on jäissä, ei ole ollut halua saatikka mitään sanottavaa. Mitäs tässä jaarittelemaan, kun mitään ei tapahdu. Helvetisti oireita, mahdollisia raskauden merkkejä, mutta ei mitään konkreettista. Sunnuntaina on seuraava testikerta. Ei sitä oikein osaa edes ajatella. Kun ei odota, ei voi pettyä jne.

Odotus on alkanut arkistua. Enää ei ole samanlaista stressiä kaikesta mahdollisesta kuin alkuaikoina. Turhautuminen, väsymys, välinpitämättömyys ovat kehässä myös. Päällimmäisenä pinnalla on silti toivo.

Elkää peljätkö, ystäväisein, raportoin kyllä kun jotain tapahtuu. Kun jokin liikahtaa tai kun oikeanväriset viivat tulevat esiin.